Suomen ensimmäisessä hyönteisoluessa maistuu savusirkka
Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opiskelijakolmikko teki kurssityönään oluen, joka on maustettu savustetuilla kotisirkoilla. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen kaupallinen olut, jossa on käytetty hyönteisiä yhtenä raaka-aineena.
Ollessani luentomatkalla Hollannissa syksyllä 2019, matkaseurueessa ollut Haaga-Helian opettaja kertoi oppilaidensa suunnittelevan veikeää hyönteisperäistä tuotetta. Projekti oli kesken, joten minulle ei paljastettu yksityiskohtia, blääh. Kun keväällä 2020 kävi ilmi, että kyseessä on sirkkaolut, olin aivan täpinöissäni.
Toimeni hyönteiskokkina ja yhtenä Fat Lizard -panimon perustajista on herättänyt jo pitkään kysymyksiä, milloin liskoilta tulee ötökkäbisse. Olen vuosia parittanut oluita ja hyönteisiä ruokapöydässä, mutten vielä keksinyt luontevaa tapaa yhdistää niitä samaan olomuotoon. Näköjään tarvittiin kolme nokkelaa kokkiopiskelijaa keksimään perusteltu ja kotimaisuutta korostava keino tehdä kunnollinen ötökkäbisse. Hanna Valkama, Inka Liirre ja Jutta Karilo saivat tuotekehittelykurssin toimeksiantona keksiä uuden tuotteen kotisirkoista. Siitä heidän ajatuksensa sitten lähti.
”Ensin keksittiin tuote ja sitten opeteltiin tekemään olutta.”
Olut – kuten muukin maataloudesta ammentava tarvike – sisältää toki jo luontaisesti hyönteispartikkeleita. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n säädöksiin perustuvat arviot kertovat tavan länsimaalaisen nielevän huomaamattaan 450–900 grammaa hyönteistauhkaa vuodessa ruuan ja juoman mukana¹. Harva kuitenkaan keksii varta vasten lisätä höntiäisiä olueen.
Seuraan tarkasti sekä olut- että hyönteisalaa, ja tietääkseni Savu Sirkka Alen lisäksi maailmalla on vain kolme hyönteisolutta:
Chocolate Covered Cricket Stout / Water Street Brewery (USA)
© Water Street Brewery
Water Street Brewery, Yhdysvaltain Milwaukeesta, juhlisti 30-vuotisjuhliaan vuonna 2017 tekemällä tumman paahteisen ja suklaisen stout-oluen kippaamalla mäskäysvaiheessa maltaiden sekaan seitsemisen kiloa sirkkajauhetta. Kotisirkka on kuivattuna ja etenkin jauhettuna varsin neutraalin makuinen raaka-aine.
On vaikea kuvitella, että sirkkajauhe olisi tuonut oluen makuun mitään jynkkyä – kaiken paahteisen karamellimaltaan, kaakaorouheen ja aromikkaiden jenkkihumalien alistamana. Ajatus suklaisesta sirkka-stoutista on toki sukkela, ja kokonaisten sirkkojen kanssa tarjoiltuna markkina-arvon kuvittelisi olevan kohdillaan paikallismedioiden uutiskynnyksissä.
Lue lisää Chocolate Covered Cricket Stoutista!
Madora Brown Ale / Drifter Brewing Co. (Etelä-Afrikka)
© Texx and the City
Etelä-Afrikan Kapkaupungissa vaikuttava Drifter Brewing Company lähestyi aihetta paikallisesti vuoden 2019 lopussa. Päiväntasaajan eteläpuolisessa Afrikassa erilaiset hyönteiset kuuluvat alueittain päivittäiseen ruokavalioon, ja esimerkiksi tässä oluessa käytetyt mopanetoukat ovat harvaan asutuilla alueilla tärkeä sinkin ja raudan lähde.
2015 perustettu Drifter Brewing tunnetaan kokeilevista ja kunnianhimoisista oluistaan. Panimon olutmestari, Ross Eaton, kertoo mopanetoukkien tuovan Madora Brown Ale -bisseen pähkinäisyyttä ja juurevuutta. En kyseenalaista, sillä mopanetoukissa on varsin omintakeinen ja erottuva maku.
Lue lisää Madora Brown Alesta!
Cricket Dark Ale / Tono Brewing & Antcicada
© Antcicada
No niin, tämä onkin jännä. Syksyllä 2018 tokiolainen ramen-kokki Yuta Shinohara otti meikäläiseen yhteyttä Virossa asuvan japanin-tulkin kautta pitääkseen pop up -ötökkäravintolan Helsingissä. Sellainen sitten järjestettiinkin Hietalahden kauppahallissa toimivan Fat Ramenin tiloissa, marraskuisessa Suomessa. Kiitos siitä, Fat Ramenin Otto Sarpaniemi ja Marcos Gois!
Aromien hienoudelle omistautuneen Yutan Suomen-reissusta jäi jälkeen upea sirkkaliemiresepti, joka aidosti tuo kotisirkkojen umamisen maun esiin. Tätä viidettä ihmisen aistimaa perusmakua seuraten Yuta teki yhteistyössä tokiolaisen Tono Brewingin kanssa tumman sirkka-alen. Umami ja tumma ale? Ei välttämättä raikkain mahdollinen kombo, mutta olen ryypännyt Englannissa härskimpiäkin, riistalta maistuvia aleja.
Cricket Dark Ale tuli julki maaliskuussa 2020, joten pulloposti Aasiasta ei tiettyjen riivajaisten vuoksi ole saapunut perille, mutta kovasti odotan.
Lue lisää Cricket Dark Alesta!
Savu Sirkka Ale / Perhon panimo & Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Miltä kotimainen höntiäisbisse sitten maistuu? Savu Sirkkahan on näistä neljästä oluesta ainoa, jota olen maistanut. Kuten sanoin, olen pohtinut tapoja hyödyntää hyönteisiä oluessa, mutta farmihyönteisten maku on mieto, ja tiivistämällä taasen tunkkainen, jos mielitään virvoittavaa juomaa valmistaa. Muurahaishappo varmastikin toimisi havuisessa ipassa tai ihan vaan hapanoluen päämausteena, mutta kun puhutaan edes satojen litrojen keitoista, niin muurahaisista pitäisi tislata sellaisia määriä happoa, ettei koko Suomen partiolaiset saisi niitä perhanoita poimittua yhden kesän aikana.
Onneksi Haaga-Helian kolmikko on käyttänyt aikaa ja intoa Savu Sirkan kehittämiseen. Heidän projektinsa on ollut pitkä, työläs ja varmasti opettavainen. Oluen tekemiseen Valkaman, Liirteen ja Karilon johdatti oluen moniosaaja, ”keikkakeittäjä” ja kirjailija Mikko Salmi Suomenlinnan panimolla. Olut lopulta toteutettiin ravintolakoulu Perhon panimolla. Kokkikolmikon ensikokeilut paahdetuista sirkoista jalostuivat ajatukseen savustaa sirkat ennen keittoa olutvierteessä.
Savustaminen on aina hyvä ajatus. Savu voisi puolestani olla kuudes perusmaku. Savustetut kasvikset maistuvat erilaiselta kuin savustettu possu, ja savustettu possu maistuu erilaiselta kuin savustettu muikku. Savustettu muikku taas on lähellä savusirkkojen makua, mutta savusirkkojen maun kyllä erottaa.
Kun Savu Sirkkaa tuoksuttelee, esiin punkeaa nuotiomainen ja lempeän makea huokaus. Ensisiemauksella oluesta maistaa liki siirappisen maltaisuuden, mutta pian kuvioihin astuu tuttu aromi halstereilta. Harjaantunut hyönteissyöjä tunnistaa sen sirkaksi, mutta muuten se voisi olla mikä tahansa vieno bukee. Humalien (jenkkiläinen Magnum ja ranskalainen Strisselspalt) kärjet huomaa, ja ne raikastavat kulausta, mutta matala hiilihappoisuus latistaa aavistuksen kokonaisuutta. Asteen ärjympi karbonaatio voisi tasapainottaa kepeyteensä nähden vahvaa (7,2%) olutta. Silti yllättäen; tummahko rauchbier voi olla myös raikas. Nautin ölkin nimittäin +23°C alkukesän hivelevässä helteessä.
Kaiken kaikkiaan olen ilahtuneen yllättynyt lopputuloksesta. Tämähän on aivan hyvä bisse! Eniten riemuitsen seuraavan sukupolven kiinnostuksesta ötököihin ja oluihin. Näen pelkkää valoa.
Savu Sirkka on saatavilla Perhon panimon ystävämyynneistä tai terassijuomaksi Fat Lizard -panimon Biergartenissa, Espoon Otaniemessä. Fat Lizard Biergarten on avoinna kesäisin säävarauksella keskiviikosta lauantaihin klo 14–22.
